16.11.2019
Kemiallinen raskaus tms.
Joo o, eli toi edellinen "raskaus" päätty rv 4+2. Joko se oli kemiallinen raskaus tai sit ihan alkuraskauden keskenmeno. Epäilen suuresti, et mun (liian) lyhyt luteaalivaihe vaikutti tohon. Se on meinaan 10 päivää eli just ja just vois riittää kiinnittymiseen. Mut tosta kyllä sain ihan kunnon plussan, se ei vaan lähteny vahvistumaan ja oikeestaan tiesin jo siinä vaiheessa, että ei tuu onnaa. Lisäks mulla ei ollu mitään oireita, no ehkä vähän tarkempi hajuaisti. Ja lämmöt ei ollu korkeella, seilas alhaalta ylös. Uutta yritystä jälleen kehiin, huoh alkaa jo turhauttaa tää vaikka nyt alkaakin vasta YK5. Mut kun ärsyttää kun ilmeisesti tuun raskaaksi suht helposti, mut ei vaan voi onnistua loppuun asti...
4.10.2019
Apua! ( Rv 3+4)
Tosi aikaista, tiiän, mut 3 kk:n yrityksen jälkeen r-testi näyttää positiivista!!! <3 J:kin näki, joten ei oo mikään viivanpaikka. :) Tänään pitäisi alkaa menkat, dpo11 (mul on ollu tosi lyhyt luteaalivaihe), toivotaan ettei alkais ja viiva vahvistuis entisestään. Ja ennen kaikkee toivotaan, että tää tyyppi pysyis loppuun asti kyydissä ja terveenä. <3
Ens viikolla pitää sit jo soittaa Naistentautien poliklinikalle koska johtuen tosta edellisestä keskenmenosta pääsen varhaisultraan. Sen pitäis olla viikolla 6-7... Ja ton lisäks mulla on ylimääränen ultra noin viikolla 16-17 ja ehkä viel rakenneultranki jälkeen. :)
Edellisestä tekstistä on jo yli puol vuotta aikaa niin voisin vähän kertoa mitä kaikkee täs on ollut. Eli meiän vauva paljastuikin tytöksi ja tutkimuksissa löytyi kampurajalka, toisen käden sormet risteävät ja munuaiset sekä virtsarakko olivat tavanomaista pienemmät. Kromosomit kuitenkin normaalit, mutta lääkärin mielestä siis jtn häikkää kehityksessä. :/
Mun ahdistus paheni synnytyksen jälkeen niin paljon, että menin hetkeksi psykan osastolle lepäämään. :D Edelleen kamppailen joka pvä tätä vastaan, mutta 95% oon jo sama vanha itteni. :) Paljon on edistytty maaliskuusta.
Meille oli lähes heti synnytyksen jälkeen selvää, että yritetään vielä uudestaan, heti kun paranen. Ja nyt yk3 taisi tärpätä. Mulla on ollut hermot ihan tosi kireellä lähipäivinä, mutta paljoo onnellisempi en tällä hetkellä vois olla! <3
Ens viikolla pitää sit jo soittaa Naistentautien poliklinikalle koska johtuen tosta edellisestä keskenmenosta pääsen varhaisultraan. Sen pitäis olla viikolla 6-7... Ja ton lisäks mulla on ylimääränen ultra noin viikolla 16-17 ja ehkä viel rakenneultranki jälkeen. :)
Edellisestä tekstistä on jo yli puol vuotta aikaa niin voisin vähän kertoa mitä kaikkee täs on ollut. Eli meiän vauva paljastuikin tytöksi ja tutkimuksissa löytyi kampurajalka, toisen käden sormet risteävät ja munuaiset sekä virtsarakko olivat tavanomaista pienemmät. Kromosomit kuitenkin normaalit, mutta lääkärin mielestä siis jtn häikkää kehityksessä. :/
Mun ahdistus paheni synnytyksen jälkeen niin paljon, että menin hetkeksi psykan osastolle lepäämään. :D Edelleen kamppailen joka pvä tätä vastaan, mutta 95% oon jo sama vanha itteni. :) Paljon on edistytty maaliskuusta.
Meille oli lähes heti synnytyksen jälkeen selvää, että yritetään vielä uudestaan, heti kun paranen. Ja nyt yk3 taisi tärpätä. Mulla on ollut hermot ihan tosi kireellä lähipäivinä, mutta paljoo onnellisempi en tällä hetkellä vois olla! <3
24.3.2019
Keskiraskauden keskenmeno
Tällä hetkellä oon niin vihainen ja surullinen. Tapahtu just se mitä pelkäsinki. Menin to siis neuvolaan suht ilosin mielin, jotenkin kyllä en ollut varma kuullaanko sykettä... leukkarit plussalla pissassa, muuten kaikki ok kunnes lääkäri ei millään löytäny sykettä. Kerran sai hetkeks kuulumaan jonku 136 mut se oli varmaan sit mun kun jännittikin niin paljon. Hoitaja katto sit sellasella pienellä ultralla ja ei oltu varmoja et näkykö siellä sykettä vai ei. Päivystyslähete hml, onneks J pääsi töistä olee lasten kanssa. Hml ultrassa hoitajan ekat sanat: ikävän hiljaselta täällä näyttää, ei täällä kyllä sykettä ole. Siellä sä pötkötit ihan hiljaa liikkumatta. Päänmitta vastas rv 16 ja reisi rv 17. Mut tiedän ainakin sen että tota edeltävänä pe olit hengissä kun näin sykkeen. Luulen, että sillon la kuolit kun mul alko ne rytmärit. Keho jotenkin tiesi ja kerto sen. Päässä ja selässä nestettä. Miksi? Miten näin voi käydä kahen suht täydellisen raskauden ja synnytyksen jälkeen? Ehkä just siks kun ne meni niin hyvin tms.. toisaalta mulla oli koko tän raskauden ajan sellane huono tunne, että kaikki ei tuu menemään hyvin. Kun sait alkusi ekasta kerrasta ja koko raskaus oli niin erilainen ja paljon vaikeempi kun edelliset. Olin jo nt-ultrassa yllättynyt et kaikki oli kunnossa. Ja sit ihmettelin sitä liikkeitten vähyyttä/tuntumattomuutta...
Sit vielä lääkäri ultras ja totes samat asiat. Myös sydämessä ja mahassa oli nestettä. Sain jonku valmistelevan lääkkeen ja pääsin kotiin. Sit eilen eli la tulin aamulla tänne hml ja laitettiin 4 lääkettä tonne kohdunkaulansuulle. Ei tuntunu mitään. Sit yheltä otettiin jtn verikokeita musta, parvo ja tokso ym. Ja otin suun kautta niitä lääkkeitä 2 lisää. Sit alko tuntuu supistuksia varttii vaille 2 ja niitä tuli minuutin välein tunnin ajan. Toivoin vaan et menispä vedet nopeesti. Sit 2 vikaa supparii oli ihan kauheita ja toisella tunsin kun vaan liuit ulos tähän sängylle. <3 hoitajat tuli ja sanoin että taisit syntyä ja ne katto ja sano et joo ja kalvokaan ei ollu menny rikki ja istukka oli tulku samalla. Olin niin helpottunu ettei kestäny kauempaa. Eli synnyit noin varttii vaille 3, 23.3.2019. <3 sanoin, että haluan nähdä sut ja hoitaja vei hetkeks sut pois kun otti sut sieltä kalvoista ja leikkas napanuoran ja sit toi sut äitin luokse. Kysy, että haluunko eka nähä pään vai miten? Sanoin, että jaloista päin. Pelotti. Sit näin sun pienet täydelliset varpaat, ihan oikea lukumääräkin. Sun jalka oli vähän äitin peukalonkyntee pidempi. Sit hitaasti sut näytettiin kokonaan ja kaikki oli ns valmista ja täydellistä. Jopa pienet tissit ja ihan kun hymykuoppa samas poskessa kun viltsul. Hoitaja sanokin että pojalta näytät, äiti ei ois kyllä vielä tunnistanu sukupuolta. Sun toinen silmä oli vähän raollaan ja suu. Mun mielestä näytit vähän isoveljeltäs. <3 en ois halunnut antaa sua pois, tunnin sain olla sun kaa ja vaan katoin, juttelin ja otin kuvia. Ja uskalsin jopa koskea vähän. Sanoin sulle samat hyvän yön jutut kun pienille joka yö. :( toivoin vaan että ymmärrät kuinka äiti ja iskä sua odotti ja rakastaa ja että kaikki on hyvin ja ettei sua sattunu. Hoitaja sano että napanuora oli ollu 3 kertaa kaulan ympärillä ja se luultavasti oli kuolinsyy. Miten edes voi käydä näin huono tuuri!? Että muuten oisit tullu tänne elokuussa mutta sit käy näin? Vahinko, ihan vitun paska vahinko. Oon niin vihainen. Miten ikinä uskallan enää yrittää kun näin voi käydä? Lääkäri sano, että on todella harvinaista. Mutta mistä sitä voi ikinä tietää. Silti mulla on ajatus että on pakko yrittää uudestaan, pakko uskaltaa jos haluamme vielä sen viimeisen ihan elävän vauvan kotiin. Jos ei yritetä niin sit ei ainakaa saada. Mutta mun on ainaki sit pakko ostaa kotiin se dopleri, vaikkei se mtn autakaan jos jtn on tapahtuakseen, mut se ehkä auttaa omaan mielenrauhaan... ja jtn ekstraultria.
Nyt on siis su ja oon vieläkin sairaalas kun halusin jäädä yöks. Ahdistaa mennä kotiin ilman vauvaa. Jotenki tyhjä olo, tuntuu väärältä. Mut toisaalta ihan hirvee ikävä pieniä, nyt oon vielä kiitollisempi ja onnellisempi niistä. Että edes niillä on kaikki hyvin. Pelottaa, että mitä jos niillekin nyt sattuu jtn? Haluun vaan olla pienten lähellä ja suojella niitä kaikelta.
Tiedän, että kyllä tää tästä ajan kanssa. Kaikesta on selvitty ja niin tästäkin, vaikka tää onkin ehdottomasti elämäni hirvein asia.
Nyt pitäs mennä suihkuun ja yrittää laittaa naama ees jotenkin järkevän näköseks ja lähtee kotiin.
Sit vielä lääkäri ultras ja totes samat asiat. Myös sydämessä ja mahassa oli nestettä. Sain jonku valmistelevan lääkkeen ja pääsin kotiin. Sit eilen eli la tulin aamulla tänne hml ja laitettiin 4 lääkettä tonne kohdunkaulansuulle. Ei tuntunu mitään. Sit yheltä otettiin jtn verikokeita musta, parvo ja tokso ym. Ja otin suun kautta niitä lääkkeitä 2 lisää. Sit alko tuntuu supistuksia varttii vaille 2 ja niitä tuli minuutin välein tunnin ajan. Toivoin vaan et menispä vedet nopeesti. Sit 2 vikaa supparii oli ihan kauheita ja toisella tunsin kun vaan liuit ulos tähän sängylle. <3 hoitajat tuli ja sanoin että taisit syntyä ja ne katto ja sano et joo ja kalvokaan ei ollu menny rikki ja istukka oli tulku samalla. Olin niin helpottunu ettei kestäny kauempaa. Eli synnyit noin varttii vaille 3, 23.3.2019. <3 sanoin, että haluan nähdä sut ja hoitaja vei hetkeks sut pois kun otti sut sieltä kalvoista ja leikkas napanuoran ja sit toi sut äitin luokse. Kysy, että haluunko eka nähä pään vai miten? Sanoin, että jaloista päin. Pelotti. Sit näin sun pienet täydelliset varpaat, ihan oikea lukumääräkin. Sun jalka oli vähän äitin peukalonkyntee pidempi. Sit hitaasti sut näytettiin kokonaan ja kaikki oli ns valmista ja täydellistä. Jopa pienet tissit ja ihan kun hymykuoppa samas poskessa kun viltsul. Hoitaja sanokin että pojalta näytät, äiti ei ois kyllä vielä tunnistanu sukupuolta. Sun toinen silmä oli vähän raollaan ja suu. Mun mielestä näytit vähän isoveljeltäs. <3 en ois halunnut antaa sua pois, tunnin sain olla sun kaa ja vaan katoin, juttelin ja otin kuvia. Ja uskalsin jopa koskea vähän. Sanoin sulle samat hyvän yön jutut kun pienille joka yö. :( toivoin vaan että ymmärrät kuinka äiti ja iskä sua odotti ja rakastaa ja että kaikki on hyvin ja ettei sua sattunu. Hoitaja sano että napanuora oli ollu 3 kertaa kaulan ympärillä ja se luultavasti oli kuolinsyy. Miten edes voi käydä näin huono tuuri!? Että muuten oisit tullu tänne elokuussa mutta sit käy näin? Vahinko, ihan vitun paska vahinko. Oon niin vihainen. Miten ikinä uskallan enää yrittää kun näin voi käydä? Lääkäri sano, että on todella harvinaista. Mutta mistä sitä voi ikinä tietää. Silti mulla on ajatus että on pakko yrittää uudestaan, pakko uskaltaa jos haluamme vielä sen viimeisen ihan elävän vauvan kotiin. Jos ei yritetä niin sit ei ainakaa saada. Mutta mun on ainaki sit pakko ostaa kotiin se dopleri, vaikkei se mtn autakaan jos jtn on tapahtuakseen, mut se ehkä auttaa omaan mielenrauhaan... ja jtn ekstraultria.
Nyt on siis su ja oon vieläkin sairaalas kun halusin jäädä yöks. Ahdistaa mennä kotiin ilman vauvaa. Jotenki tyhjä olo, tuntuu väärältä. Mut toisaalta ihan hirvee ikävä pieniä, nyt oon vielä kiitollisempi ja onnellisempi niistä. Että edes niillä on kaikki hyvin. Pelottaa, että mitä jos niillekin nyt sattuu jtn? Haluun vaan olla pienten lähellä ja suojella niitä kaikelta.
Tiedän, että kyllä tää tästä ajan kanssa. Kaikesta on selvitty ja niin tästäkin, vaikka tää onkin ehdottomasti elämäni hirvein asia.
Nyt pitäs mennä suihkuun ja yrittää laittaa naama ees jotenkin järkevän näköseks ja lähtee kotiin.
20.3.2019
Rv 18+5
Vauva: Paino 220g, pituus 18cm. Sormen- ja varpaanjäljet alkavat muodostua.
Oireet: Aika samoilla mennään. Tosin kuluneen viikon aikana närästys ym on jäänyt vähän unholaan kun oon ollut niin kipeenä. Rytmäreitä alko la iltana tulemaan ihan koko ajan, päivystyslääkärin mielestä vois liittyy raskauteen. :/
Mielihalut: Ei ihmeempiä, ehkä makeeta on tehny mieli vähän enemmän kun normisti.
Ajatukset: Tunsin aika varmasti toissa iltana jtn. :) Enää 2 viikkoo ultraan! Ja huomenna lääkärineuvola. Paljon kysyttävää siel. :D Edelleen oon siis kipeenä, en muista koska viimeks oisin ollu näin pahasti. Pe oksennustauti ja kauheet vatsakrampit koko pvän, joten illal sit päivystykseen. Lääkäri kokeili mahan ja kohdunsuun, kaikki ok, mut se sisätutkimus sattu paljon vasemmalle munasarjan kohalle? :/ Sit hoitaja toi sellasen doplerin, mikä on tarkotettu isommille raskausviikoille ja koitti kuunnella sydänääniä. Myös lääkäri koitti, mut ei vaan kuulunu. En tässä vaiheessa tienny, että se laite ei ollu tarkotettu näin pienille viikoille ja rupesin poraa kun aattelin, että nyt vauva on kuollu. :D No, mut lääkäri sit kerto tilanteen ja rauhotteli ja hoitaja toi jonkun miniultran ja siellä näky sykkivä sydän ja vähän heilutettiin kättä ja jalkaa. <3 Sit viel todettiin, et mun oikees korvas tulehdus --> antibiootit.
No, sit la iltana tosiaan ihmettelin kun tulin kaupasta jamenin sohvalle pötköttelee, niin kauheet muljahdukset sydämessä koko ajan. :/ Sit varsinkin kun yritin mennä nukkumaan niin minuutin välein! Meinasin tuhat kertaa saada panarin ja ruveta itkee et wtf nyt? No, sain sit nukuttuu ja su taas päivystykseen. Hoitaja otti ekg:n, crp:n, verenpaineen ja kuumeen, kaikki muuten ok (lämpö 37,7) ja kotiin. Lisärit vähän rauhottu mut silti tosi paljon verrattuna normiin. En saanu tunnetusti mielenrauhaa vaan olin ihan varma, et on sydänlihastulehdus. Eli eilen TAAS päivystykseen. :D Ensin lääkäri tunnin myöhässä, mut tällä kertaa oli tosi hyvä lääkäri, tutki tosi perusteellisesti. Varmaan aatteli, et ei tarvii taas heti tulla uudestaan. :D Eli ensin kuunteli sydämen ym, happisaturaatio 99%, rr 138/86 ja viel ekalla! :D Lämpö 37,7 edelleen. Korva paranemaan päin. Sit troponiini ym ja ekg. Kummatki ok, paitsi leukkarit koholla johtuen täst flunssast kuulemma. Sokeri oli tosi matala: 3,8. Eli ei sydänlihastulehdusta! :) Tästä raskaudesta+flunssasta kuulemma johtuvaa, mut pitää viel huomenna kysyä neuvolalääkäriltä jos esim holterii otettais. Helpotti, mut on tää vaan niin pelottavan tuntusta. :( En meinaa uskaltaa tehäyhtään mtn, tänää pitäs ottaa lapset rattaisiin ja käydä kaupassa. Pelkään, että kupsahdan tonne matkalle tai kun tullaan kotiin. Huoh, muistuu 2015 syksy mieleen kun pelkäsin verenpainetta niin etten tehny mtn. :(
Niin, ja sit nää muljut tuntuu varsinkin selälteen ja vasemmal kyljellä ollessa, oikeel ei melkein ollenkaan, niin mietin, et painaako kohtu/maha jtn hermoa/suonta sillon ja se aiheuttaa? Nyt ne taas väheni kun kävi tuol tutkimuksis, eli tietysti myös psykosomaattista... Ehkä tää tästä, aina on kaikesta selvitty niin eiköhän nytkin. :)
Oireet: Aika samoilla mennään. Tosin kuluneen viikon aikana närästys ym on jäänyt vähän unholaan kun oon ollut niin kipeenä. Rytmäreitä alko la iltana tulemaan ihan koko ajan, päivystyslääkärin mielestä vois liittyy raskauteen. :/
Mielihalut: Ei ihmeempiä, ehkä makeeta on tehny mieli vähän enemmän kun normisti.
Ajatukset: Tunsin aika varmasti toissa iltana jtn. :) Enää 2 viikkoo ultraan! Ja huomenna lääkärineuvola. Paljon kysyttävää siel. :D Edelleen oon siis kipeenä, en muista koska viimeks oisin ollu näin pahasti. Pe oksennustauti ja kauheet vatsakrampit koko pvän, joten illal sit päivystykseen. Lääkäri kokeili mahan ja kohdunsuun, kaikki ok, mut se sisätutkimus sattu paljon vasemmalle munasarjan kohalle? :/ Sit hoitaja toi sellasen doplerin, mikä on tarkotettu isommille raskausviikoille ja koitti kuunnella sydänääniä. Myös lääkäri koitti, mut ei vaan kuulunu. En tässä vaiheessa tienny, että se laite ei ollu tarkotettu näin pienille viikoille ja rupesin poraa kun aattelin, että nyt vauva on kuollu. :D No, mut lääkäri sit kerto tilanteen ja rauhotteli ja hoitaja toi jonkun miniultran ja siellä näky sykkivä sydän ja vähän heilutettiin kättä ja jalkaa. <3 Sit viel todettiin, et mun oikees korvas tulehdus --> antibiootit.
No, sit la iltana tosiaan ihmettelin kun tulin kaupasta jamenin sohvalle pötköttelee, niin kauheet muljahdukset sydämessä koko ajan. :/ Sit varsinkin kun yritin mennä nukkumaan niin minuutin välein! Meinasin tuhat kertaa saada panarin ja ruveta itkee et wtf nyt? No, sain sit nukuttuu ja su taas päivystykseen. Hoitaja otti ekg:n, crp:n, verenpaineen ja kuumeen, kaikki muuten ok (lämpö 37,7) ja kotiin. Lisärit vähän rauhottu mut silti tosi paljon verrattuna normiin. En saanu tunnetusti mielenrauhaa vaan olin ihan varma, et on sydänlihastulehdus. Eli eilen TAAS päivystykseen. :D Ensin lääkäri tunnin myöhässä, mut tällä kertaa oli tosi hyvä lääkäri, tutki tosi perusteellisesti. Varmaan aatteli, et ei tarvii taas heti tulla uudestaan. :D Eli ensin kuunteli sydämen ym, happisaturaatio 99%, rr 138/86 ja viel ekalla! :D Lämpö 37,7 edelleen. Korva paranemaan päin. Sit troponiini ym ja ekg. Kummatki ok, paitsi leukkarit koholla johtuen täst flunssast kuulemma. Sokeri oli tosi matala: 3,8. Eli ei sydänlihastulehdusta! :) Tästä raskaudesta+flunssasta kuulemma johtuvaa, mut pitää viel huomenna kysyä neuvolalääkäriltä jos esim holterii otettais. Helpotti, mut on tää vaan niin pelottavan tuntusta. :( En meinaa uskaltaa tehäyhtään mtn, tänää pitäs ottaa lapset rattaisiin ja käydä kaupassa. Pelkään, että kupsahdan tonne matkalle tai kun tullaan kotiin. Huoh, muistuu 2015 syksy mieleen kun pelkäsin verenpainetta niin etten tehny mtn. :(
Niin, ja sit nää muljut tuntuu varsinkin selälteen ja vasemmal kyljellä ollessa, oikeel ei melkein ollenkaan, niin mietin, et painaako kohtu/maha jtn hermoa/suonta sillon ja se aiheuttaa? Nyt ne taas väheni kun kävi tuol tutkimuksis, eli tietysti myös psykosomaattista... Ehkä tää tästä, aina on kaikesta selvitty niin eiköhän nytkin. :)
13.3.2019
Rv 17+5
Vauva: Paino 180g, koko pituus 17cm. Luusto kehittyy vilkasta vauhtia.
Oireet: Ekat harjotussupistukset koettu! :D Yks ilta tuntu ihan huolella ja koko ajan, oli jopa vähän kuumottavaa. Myös jtn kipuiluja ollut välillä. Sit oon ollut vähän hermoheikkona muutamana pvnä, voi J raukkaa. :/ Muuten samat.
Mielihalut: Ei mtn erikoista, välillä öisin tulee joku maku/haju mieleen mitä tekis mieli, mut en sit osaa kuitenkaan yhdistää, et mikä ruoka on kyseessä. :D
Ajatukset: Edelleen liikkeet mietityttää... Rakenneultraa aikastettiin koska dösät menee niin huonosti Hämppään, joten nyt se on jo 5. pvä! :) Myöskin ens viikon neuvolaa oottaessa. Eka neuvolalääkäri, jännittää kohdunkaulan/suun tilanne. Oikeesti, tässä raskaudessa mua jännittää kaikki.:D No, se on tää ahdistuneisuushäiriö (diagnosoitiin vasta Viljamin syntymän jälkeen). Ollaan nyt oltu kipeenä jo toista viikkoo, toivon vaan, että ei ois influenssa meinaan luulin jo parantuneeni, mut ei, taas on kurkku kipee.
Oireet: Ekat harjotussupistukset koettu! :D Yks ilta tuntu ihan huolella ja koko ajan, oli jopa vähän kuumottavaa. Myös jtn kipuiluja ollut välillä. Sit oon ollut vähän hermoheikkona muutamana pvnä, voi J raukkaa. :/ Muuten samat.
Mielihalut: Ei mtn erikoista, välillä öisin tulee joku maku/haju mieleen mitä tekis mieli, mut en sit osaa kuitenkaan yhdistää, et mikä ruoka on kyseessä. :D
Ajatukset: Edelleen liikkeet mietityttää... Rakenneultraa aikastettiin koska dösät menee niin huonosti Hämppään, joten nyt se on jo 5. pvä! :) Myöskin ens viikon neuvolaa oottaessa. Eka neuvolalääkäri, jännittää kohdunkaulan/suun tilanne. Oikeesti, tässä raskaudessa mua jännittää kaikki.:D No, se on tää ahdistuneisuushäiriö (diagnosoitiin vasta Viljamin syntymän jälkeen). Ollaan nyt oltu kipeenä jo toista viikkoo, toivon vaan, että ei ois influenssa meinaan luulin jo parantuneeni, mut ei, taas on kurkku kipee.
7.3.2019
Rv 16+6
Vauva: Paino 135g, koko pituus 16cm. Tutkii ympäristöään. Suoliston toiminta alkaa.
Oireet: Viime vkl sekä pe, että la kivat vaahdot taas pönttöön. :/ Mitäköhän se on? Varmaan jtn vatsahappoi... Eli samoilla mennään. On tuntunu parina pvänä vihlontaa jossain tuolla alhaalla. :D Toivottavasti kaikki on hyvin. En oo mielestäni vielkään tuntenu harjotussuppareita, edellisis oli jo tosi aikasin ekat.
Mielihalut: Yks pvä teki mieli ketsuppia, toinen lihapiirakoita ja hernekeittoo.:D
Ajatukset: Nyt on ollut hermot vähä loppu, eilinen pvä oli ihan kauhee, tapeltiin jostain mitättömäst ja vieläkin mietityttää se. :/ Mut tällanen mä nyt oon aina ollu, vähän hullu enkä muuksi muutu eikä mun tarviikaan. Jos en kelpaa nii se on soronoo. :D
Tyttöolo on vähän kääntynyt pojan suuntaan, saa nähä kumpaa veikkaavat rakenneultrassa. :) Tulis jo ens kuun 9 pvä. Liikkeistä oon ollu huolissani koska en oo juurikaan mtn tuntenut, eiks jo pitäis kun on kummiski kolmas raskaus menossa? :/ EHKÄ jtn kuplintaa oon tuntenu mut en tiiä onko ollu sit vauva vai mikä? :D
Oltiin Turus viime viikolla ja mittailin taas verenpaineita. :D Ekalla taas kerran joku 151/89 tms, mut vikat jo luokkaa 125/84. :) Miksköhän ne sit välillä on noinkin korkeet, onkohan siitä jtn haittaa tai onkohan ne sit tollaset jännityksen takii vai koko ajan jos en oo levossa? Taas yks lisäkysymys neuvolaan. :D
Oireet: Viime vkl sekä pe, että la kivat vaahdot taas pönttöön. :/ Mitäköhän se on? Varmaan jtn vatsahappoi... Eli samoilla mennään. On tuntunu parina pvänä vihlontaa jossain tuolla alhaalla. :D Toivottavasti kaikki on hyvin. En oo mielestäni vielkään tuntenu harjotussuppareita, edellisis oli jo tosi aikasin ekat.
Mielihalut: Yks pvä teki mieli ketsuppia, toinen lihapiirakoita ja hernekeittoo.:D
Ajatukset: Nyt on ollut hermot vähä loppu, eilinen pvä oli ihan kauhee, tapeltiin jostain mitättömäst ja vieläkin mietityttää se. :/ Mut tällanen mä nyt oon aina ollu, vähän hullu enkä muuksi muutu eikä mun tarviikaan. Jos en kelpaa nii se on soronoo. :D
Tyttöolo on vähän kääntynyt pojan suuntaan, saa nähä kumpaa veikkaavat rakenneultrassa. :) Tulis jo ens kuun 9 pvä. Liikkeistä oon ollu huolissani koska en oo juurikaan mtn tuntenut, eiks jo pitäis kun on kummiski kolmas raskaus menossa? :/ EHKÄ jtn kuplintaa oon tuntenu mut en tiiä onko ollu sit vauva vai mikä? :D
Oltiin Turus viime viikolla ja mittailin taas verenpaineita. :D Ekalla taas kerran joku 151/89 tms, mut vikat jo luokkaa 125/84. :) Miksköhän ne sit välillä on noinkin korkeet, onkohan siitä jtn haittaa tai onkohan ne sit tollaset jännityksen takii vai koko ajan jos en oo levossa? Taas yks lisäkysymys neuvolaan. :D
26.2.2019
Rv 15+4
Vauva: Paino 100g, koko pituus 12cm. Liikkeitä voi alkaa jo tuntemaan.Näyttää pienoiskokoiselta vauvalta. Iholle muodostuu ohut untuvakarva.
Oireet: Samat; yökkäily (hei jes en oo viikon aikana oksentanu kertaakaan), tissikipu, närästys. Repäsykipuja on kans tuntunu aika lailla. En oo tuntenut nyt mtn liikehdintää ym. :/
Mielihalut: Ei ihmeempiä, ehkä vähän sinappi.
Ajatukset: Ostin jo kirpparilta parit vauvanvaatteet. <3 Sellasii valkosia ym,et sopii kummallekin sukupuolelle. Oon tällä viikolla ollu jotenkin tosi huolissani taas verenpaineesta ja sydämestä, huoh. Nyt oon ihan varma, et mulla, 30 v muijalla, on sepelvaltimotauti. :D Mutta kun jos oon kävellyt pidempiä matkoja ym niin sit pistelee tohon vasempaan rintaan/kylkeen/vatsan yläosaan? Yritän ajatella, että johtuu rinnoista tai närästyksestä. Pitää tästäkin kysyä seuraavas neuvolas. Ja noin kerran viikos on ollut kauhee hedari! Siis just semmonen darra jyskyttävä päänsärky, et on pitäny ottaa oikeen lääke. Viimeks la. No, mittailin sit verenpainetta kun rupes pelottaa raskausmyrkytys niin ekalla mittauksella 151/98. :D Istuin ja mittasin 10x niin onneks ne sit laski ja oli normaaleita ton jälkeen. Vika 124/84. :) Tänään alotin mittailee myös sokereita, ainakin toistaseks pysyneet ihan hyvinä.
Oireet: Samat; yökkäily (hei jes en oo viikon aikana oksentanu kertaakaan), tissikipu, närästys. Repäsykipuja on kans tuntunu aika lailla. En oo tuntenut nyt mtn liikehdintää ym. :/
Mielihalut: Ei ihmeempiä, ehkä vähän sinappi.
Ajatukset: Ostin jo kirpparilta parit vauvanvaatteet. <3 Sellasii valkosia ym,et sopii kummallekin sukupuolelle. Oon tällä viikolla ollu jotenkin tosi huolissani taas verenpaineesta ja sydämestä, huoh. Nyt oon ihan varma, et mulla, 30 v muijalla, on sepelvaltimotauti. :D Mutta kun jos oon kävellyt pidempiä matkoja ym niin sit pistelee tohon vasempaan rintaan/kylkeen/vatsan yläosaan? Yritän ajatella, että johtuu rinnoista tai närästyksestä. Pitää tästäkin kysyä seuraavas neuvolas. Ja noin kerran viikos on ollut kauhee hedari! Siis just semmonen darra jyskyttävä päänsärky, et on pitäny ottaa oikeen lääke. Viimeks la. No, mittailin sit verenpainetta kun rupes pelottaa raskausmyrkytys niin ekalla mittauksella 151/98. :D Istuin ja mittasin 10x niin onneks ne sit laski ja oli normaaleita ton jälkeen. Vika 124/84. :) Tänään alotin mittailee myös sokereita, ainakin toistaseks pysyneet ihan hyvinä.
19.2.2019
Rv 14+4
Vauva: Paino 50g, pituus 8cm päästä peppuun. Alkaa tuottaa sylkeä, nielee lapsivettä ja pissaa. Hengittää pieniä määriä lapsivettä.
Oireet: Edelleen samat, viimeks la taisin oksentaa. Joka päivä silti yökötyttää ja närästää. Oon ehkä jo tuntenut liikkeitä, eilen söin makaronilaatikkoo niin tunsin aika varmasti jtn. :D Pää on ollu noin kerran viikkoon kipee, sellast toispuoleista jomotusta, vähän kuin ois darra. :D
Mielihalut: Ei mtn ihmeempiä, tänään teki mieli ketsuppia. :D
Ajatukset: Eilen oli neuvola. Kaikki hyvin, verenpaineki saatiin ekalla mitattua (vaik yläpaine oliki vähän "korkee" kun olin juonu kahvii ennen mittausta, 138/82. Painoo oli tullu puolestoista kuukaudessa 600g. Sydänäänet saatiin heti hienosti kuuluviin ja ne oli 145-150. Ainii, sit oli myös se sokerirasitus ja nukahdin siel. :D Ja taas on se raskausdiabetes, tällä kertaa heitti se tunnin arvo kun Viljamii oottaessa se oli kahen tunnin arvo... Luulisin, et se on siis parempi nyt kun kuitenki laskenu sit normaaliks kahes tunnis. Mut huomenna hakemaan taas piikit ym ja seuranta koko raskauden. :/
Oireet: Edelleen samat, viimeks la taisin oksentaa. Joka päivä silti yökötyttää ja närästää. Oon ehkä jo tuntenut liikkeitä, eilen söin makaronilaatikkoo niin tunsin aika varmasti jtn. :D Pää on ollu noin kerran viikkoon kipee, sellast toispuoleista jomotusta, vähän kuin ois darra. :D
Mielihalut: Ei mtn ihmeempiä, tänään teki mieli ketsuppia. :D
Ajatukset: Eilen oli neuvola. Kaikki hyvin, verenpaineki saatiin ekalla mitattua (vaik yläpaine oliki vähän "korkee" kun olin juonu kahvii ennen mittausta, 138/82. Painoo oli tullu puolestoista kuukaudessa 600g. Sydänäänet saatiin heti hienosti kuuluviin ja ne oli 145-150. Ainii, sit oli myös se sokerirasitus ja nukahdin siel. :D Ja taas on se raskausdiabetes, tällä kertaa heitti se tunnin arvo kun Viljamii oottaessa se oli kahen tunnin arvo... Luulisin, et se on siis parempi nyt kun kuitenki laskenu sit normaaliks kahes tunnis. Mut huomenna hakemaan taas piikit ym ja seuranta koko raskauden. :/
5.2.2019
Nt-ultra
Kaikki hyvin masussa, jee! <3 Kävin siis tänään Hml ultrassa ja olin varautunu pahimpaan. Menin huoneeseen sisään ja lääkäri pyysi mennä sängylle. Sanoin sitten, että vähän jännittää onko siellä ees ketään kun en ole edes kertaakaan kuullut sydänääniä.
Lääkäri aloitti ultrauksen ja ensin en nähny mitään, sit jonkun pallon (pään :D) ja sit rupes kyyneleet valumaan. <3 Ja rupesin hihittämään. :D Siellä hyppelehdittiin, lääkäri tätä nauroi. Olikohan hikka? :D Muuten tosi paikoillaan olit, paitsi kädellä koitit naamaasi. :D
Kaikki oli hyvin, nt 1,6 ja syke 159-161. Vähän olit pienempi kuin neuvolan laskujen mukaan, eli LA siirtyi nyt 16.8. Eli nyt viikkoja onkin vasta 12+4. Downriski 1:7950.
Miten voikaan olla nyt näin helpottunut ja onnellinen? Tätä onnellisuutta kyllä tänään taas hetkellisesti lievensi yrjööminen. :D Huhtikuun alussa sit rakenneultra.
3.2.2019
Rv 13+0
Vauva: Paino n.35g, pituus (CRL) 7cm. Kynnet ovat jo kehittyneet, lapsella on jo hiuksia ja kulmakarvat. Liikkuu paljon ja tuntee äidin liikkeet.
Oireet: Samoilla mennään. Tällä viikolla taas pönttöä halaillu, tai alkuviikko oli hyvä. Sit kun tänäänkin "oksensin", nii se oli sellasta ihme vaahtoo/limaa, ei niinku oikeesti oksennusta. :D ja aina vähä verta siinä. Voiskohan olla siitä kun närästää niin jtn vatsahappoja? Pitää kysyy ti ultrassa.
Mielihalut: Samat, eli kirpeetä, kylmää, makeeta. Kalinka-jogurtit, nam.
Ajatukset: Yksi päivä! <3 Nyt oon taas ollu tosi huolissani, että onko kaikki hyvin kun tää on ollu niin erilainen raskaus kun edelliset. Mietin, et mitä jos esim niskaturvotus ois hälyttävän korkee? :/ Ihana Meltsu huolehtii jo äitistä ja vauvasta. <3 Tänään hän sanoi, että mun pitää kuulemma juoda maitoa koska vauva tykkää siitä ja varmisti vielä ennen nukkumaan menoa, että muista sit kans. :D
Oireet: Samoilla mennään. Tällä viikolla taas pönttöä halaillu, tai alkuviikko oli hyvä. Sit kun tänäänkin "oksensin", nii se oli sellasta ihme vaahtoo/limaa, ei niinku oikeesti oksennusta. :D ja aina vähä verta siinä. Voiskohan olla siitä kun närästää niin jtn vatsahappoja? Pitää kysyy ti ultrassa.
Mielihalut: Samat, eli kirpeetä, kylmää, makeeta. Kalinka-jogurtit, nam.
Ajatukset: Yksi päivä! <3 Nyt oon taas ollu tosi huolissani, että onko kaikki hyvin kun tää on ollu niin erilainen raskaus kun edelliset. Mietin, et mitä jos esim niskaturvotus ois hälyttävän korkee? :/ Ihana Meltsu huolehtii jo äitistä ja vauvasta. <3 Tänään hän sanoi, että mun pitää kuulemma juoda maitoa koska vauva tykkää siitä ja varmisti vielä ennen nukkumaan menoa, että muista sit kans. :D
27.1.2019
Rv 12+0
Vauva: Paino 10-20g, pituus 52mm. Monet tärkeimmistä sisäelimistä ovat suurimmaksi osin kehittyneet, joten keskenmenon riski pienenee huomattavasti.
Oireet: Viime ti eka oksentaminen, yök. Melkein koko ajan etoo tai närästää. Samat oireet kun on ollukkin...
Mielihalut: Tekee mieli kaikkea kirpeetä, makeeta, kylmää. Esim marjajogurttii ja -jäätelöö ja -limuu. Valkosipuli ällöttää ja liharuuat.
Ajatukset: Jee, enää noin viikko! <3 Toivottavasti kaikki vaan ois hyvin. Tyttöolo senkus vahvistuu oireitten perusteella. Oon jo pari kertaa tuntenut sellast väreilyy/elohiirtä alavatsas, mut tuskinpa ne mtn liikkeitä voi olla. Mul on ollu täs raskaudes tosi rauhallinen mieli verrattuna Viljamin odotusaikaan kun joka toinen pvä kaikki oli paskaa. :D
Oireet: Viime ti eka oksentaminen, yök. Melkein koko ajan etoo tai närästää. Samat oireet kun on ollukkin...
Mielihalut: Tekee mieli kaikkea kirpeetä, makeeta, kylmää. Esim marjajogurttii ja -jäätelöö ja -limuu. Valkosipuli ällöttää ja liharuuat.
Ajatukset: Jee, enää noin viikko! <3 Toivottavasti kaikki vaan ois hyvin. Tyttöolo senkus vahvistuu oireitten perusteella. Oon jo pari kertaa tuntenut sellast väreilyy/elohiirtä alavatsas, mut tuskinpa ne mtn liikkeitä voi olla. Mul on ollu täs raskaudes tosi rauhallinen mieli verrattuna Viljamin odotusaikaan kun joka toinen pvä kaikki oli paskaa. :D
19.1.2019
Rv 10+5
Vauva: 33-41mm, kaikki rakenteet ovat muodostuneet valmiiksi, sormet ja varpaat näkyvät selkeästi, sikiö alkaa pissata.
Oireet: Viime tekstissä kirjotin, että ällötys ois helpottanu. Hah, päinvastoin, ennen oli vaan etovaa oloa, nyt viikon sisään joutunu jo kaks kertaa halailee pönttöä. En oo oksentanu, mut sellast limaa... Närästys myös pahentaa huonoo oloa. Tissit edelleen. :D Välillä vihlassu mahasta.
Mielihalut: Edelleen kaikki ällöttää, mutta vähiten ällöttää kaikki terveellinen ja raikas.
Ajatukset: Menis äkkiä pari viikkoa! Haluun saada jo varmuuden onko tuolla ketään ja hengissä? 95% oon varma, et kaikki on hyvin eli aika luottavaisin mielin. Jotenkin tuntuu myös siltä, että vois olla kaks. Tää pahoinvointi ja turvotus on meinaa paljon pahempaa kuin kummassakaan edellises raskaudessa. Tyttöolo. Ollaan jo mietitty nimiäkin, tyttö ois Alissa ja poika Väinö. <3
5.1.2019
Rv 8+5
Vauva: 15-22mm, aivot kasvavat nopeasti, sormet, varpaat ja kyynärpäät alkavat kasvaa, sisäelimet kehittyvät huimaa vauhtia, silmäluomet kehittyvät ja hampaiden alut pilkistävät, sukuelimet alkavat muodostua.
Oireet: Ällötys (ehkä ihan vähä helpottanu), tissit edelleen :D närästys, tänään vihlas mahasta aika kovaa.
Mielihalut: Fantan metsämarjalimu, oi nam miksen ostanu tänään kaupasta. :D Ei muuten mtn, kaikki ällöttää mut syön silti.
Ajatukset: Edelleen samat, eli pelottaa ja en jaksa oottaa ultraa. Se on varmaan joskus tammikuun vikalla viikolla... Ainii, se eka neuvola oli! Elikkä neuvolan laskurin mukaan LA on 11.8, mut tiiän tarkan pvän millon tää on saanu alkunsa joten mun mielestä LA on 13.8. Mutta mennään nyt ultraan asti neuvolan mukaan eli tänään on jo rv 8+5. Se verenpaine. :D Ekalla mittauksella 149/99 ja pulssi 111. :D No sit onneks saatiin normilukemat, 119/84 mut pulssi kummiski 120. Ei mua ainakaa jännittäny. :D Mut mikä helpotus! Hemoglobiini hyvä 141, painoo kilon verran tullu. Ei siel muuta ihmeellistä ollu, pitää viiä labraan pissanäytteet ja käydä verikokees ja sokerirasitukseenkin varattiin jo aika. Viljamii oottaessahan mulla oli raskausdiabetes. Ja seuraava neuvola sit helmikuun puoles välissä.
Oireet: Ällötys (ehkä ihan vähä helpottanu), tissit edelleen :D närästys, tänään vihlas mahasta aika kovaa.
Mielihalut: Fantan metsämarjalimu, oi nam miksen ostanu tänään kaupasta. :D Ei muuten mtn, kaikki ällöttää mut syön silti.
Ajatukset: Edelleen samat, eli pelottaa ja en jaksa oottaa ultraa. Se on varmaan joskus tammikuun vikalla viikolla... Ainii, se eka neuvola oli! Elikkä neuvolan laskurin mukaan LA on 11.8, mut tiiän tarkan pvän millon tää on saanu alkunsa joten mun mielestä LA on 13.8. Mutta mennään nyt ultraan asti neuvolan mukaan eli tänään on jo rv 8+5. Se verenpaine. :D Ekalla mittauksella 149/99 ja pulssi 111. :D No sit onneks saatiin normilukemat, 119/84 mut pulssi kummiski 120. Ei mua ainakaa jännittäny. :D Mut mikä helpotus! Hemoglobiini hyvä 141, painoo kilon verran tullu. Ei siel muuta ihmeellistä ollu, pitää viiä labraan pissanäytteet ja käydä verikokees ja sokerirasitukseenkin varattiin jo aika. Viljamii oottaessahan mulla oli raskausdiabetes. Ja seuraava neuvola sit helmikuun puoles välissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)