Kaikki hyvin masussa, jee! <3 Kävin siis tänään Hml ultrassa ja olin varautunu pahimpaan. Menin huoneeseen sisään ja lääkäri pyysi mennä sängylle. Sanoin sitten, että vähän jännittää onko siellä ees ketään kun en ole edes kertaakaan kuullut sydänääniä.
Lääkäri aloitti ultrauksen ja ensin en nähny mitään, sit jonkun pallon (pään :D) ja sit rupes kyyneleet valumaan. <3 Ja rupesin hihittämään. :D Siellä hyppelehdittiin, lääkäri tätä nauroi. Olikohan hikka? :D Muuten tosi paikoillaan olit, paitsi kädellä koitit naamaasi. :D
Kaikki oli hyvin, nt 1,6 ja syke 159-161. Vähän olit pienempi kuin neuvolan laskujen mukaan, eli LA siirtyi nyt 16.8. Eli nyt viikkoja onkin vasta 12+4. Downriski 1:7950.
Miten voikaan olla nyt näin helpottunut ja onnellinen? Tätä onnellisuutta kyllä tänään taas hetkellisesti lievensi yrjööminen. :D Huhtikuun alussa sit rakenneultra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti