Keskiraskauden keskenmeno

Tällä hetkellä oon niin vihainen ja surullinen. Tapahtu just se mitä pelkäsinki. Menin to siis neuvolaan suht ilosin mielin, jotenkin kyllä en ollut varma kuullaanko sykettä... leukkarit plussalla pissassa, muuten kaikki ok kunnes lääkäri ei millään löytäny sykettä. Kerran sai hetkeks kuulumaan jonku 136 mut se oli varmaan sit mun kun jännittikin niin paljon. Hoitaja katto sit sellasella pienellä ultralla ja ei oltu varmoja et näkykö siellä sykettä vai ei. Päivystyslähete hml, onneks J pääsi töistä olee lasten kanssa. Hml ultrassa hoitajan ekat sanat: ikävän hiljaselta täällä näyttää, ei täällä kyllä sykettä ole. Siellä sä pötkötit ihan hiljaa liikkumatta. Päänmitta vastas rv 16 ja reisi rv 17. Mut tiedän ainakin sen että tota edeltävänä pe olit hengissä kun näin sykkeen. Luulen, että sillon la kuolit kun mul alko ne rytmärit. Keho jotenkin tiesi ja kerto sen. Päässä ja selässä nestettä. Miksi? Miten näin voi käydä kahen suht täydellisen raskauden ja synnytyksen jälkeen? Ehkä just siks kun ne meni niin hyvin tms.. toisaalta mulla oli koko tän raskauden ajan sellane huono tunne, että kaikki ei tuu menemään hyvin. Kun sait alkusi ekasta kerrasta ja koko raskaus oli niin erilainen ja paljon vaikeempi kun edelliset. Olin jo nt-ultrassa yllättynyt et kaikki oli kunnossa. Ja sit ihmettelin sitä liikkeitten vähyyttä/tuntumattomuutta...
Sit vielä lääkäri ultras ja totes samat asiat. Myös sydämessä ja mahassa oli nestettä. Sain jonku valmistelevan lääkkeen ja pääsin kotiin. Sit eilen eli la tulin aamulla tänne hml ja laitettiin 4 lääkettä tonne kohdunkaulansuulle. Ei tuntunu mitään. Sit yheltä otettiin jtn verikokeita musta, parvo ja tokso ym. Ja otin suun kautta niitä lääkkeitä 2 lisää. Sit alko tuntuu supistuksia varttii vaille 2 ja niitä tuli minuutin välein tunnin ajan. Toivoin vaan et menispä vedet nopeesti. Sit 2 vikaa supparii oli ihan kauheita ja toisella tunsin kun vaan liuit ulos tähän sängylle. <3 hoitajat tuli ja sanoin että taisit syntyä ja ne katto ja sano et joo ja kalvokaan ei ollu menny rikki ja istukka oli tulku samalla. Olin niin helpottunu ettei kestäny kauempaa. Eli synnyit noin varttii vaille 3, 23.3.2019. <3 sanoin, että  haluan nähdä sut ja hoitaja vei hetkeks sut pois kun otti sut sieltä kalvoista ja leikkas napanuoran ja sit toi sut äitin luokse. Kysy, että haluunko eka nähä pään vai miten? Sanoin, että jaloista päin. Pelotti. Sit näin sun pienet täydelliset varpaat, ihan oikea lukumääräkin. Sun jalka oli vähän äitin peukalonkyntee pidempi. Sit hitaasti sut näytettiin kokonaan ja kaikki oli ns valmista ja täydellistä. Jopa pienet tissit ja ihan kun hymykuoppa samas poskessa kun viltsul. Hoitaja sanokin että pojalta näytät, äiti ei ois kyllä vielä tunnistanu sukupuolta. Sun toinen silmä oli vähän raollaan ja suu. Mun mielestä näytit vähän isoveljeltäs. <3 en ois halunnut antaa sua pois, tunnin sain olla sun kaa ja vaan katoin, juttelin ja otin kuvia. Ja uskalsin jopa koskea vähän. Sanoin sulle samat hyvän yön jutut kun pienille joka yö. :( toivoin vaan että ymmärrät kuinka äiti ja iskä sua odotti ja rakastaa ja että kaikki on hyvin ja ettei sua sattunu. Hoitaja sano että napanuora oli ollu 3 kertaa kaulan ympärillä ja se luultavasti oli kuolinsyy. Miten edes voi käydä näin huono tuuri!? Että muuten oisit tullu tänne elokuussa mutta sit käy näin? Vahinko, ihan vitun paska vahinko. Oon niin vihainen. Miten ikinä uskallan enää yrittää kun näin voi käydä? Lääkäri sano, että on todella harvinaista. Mutta mistä sitä voi ikinä tietää. Silti mulla on ajatus että on pakko yrittää uudestaan, pakko uskaltaa jos haluamme vielä sen viimeisen ihan elävän vauvan kotiin. Jos ei yritetä niin sit ei ainakaa saada. Mutta mun on ainaki sit pakko ostaa kotiin se dopleri, vaikkei se mtn autakaan jos jtn on tapahtuakseen, mut se ehkä auttaa omaan mielenrauhaan... ja jtn ekstraultria.
Nyt on siis su ja oon vieläkin sairaalas kun halusin jäädä yöks. Ahdistaa mennä kotiin ilman vauvaa. Jotenki tyhjä olo, tuntuu väärältä. Mut toisaalta ihan hirvee ikävä pieniä, nyt oon vielä kiitollisempi ja onnellisempi niistä. Että edes niillä on kaikki hyvin. Pelottaa, että mitä jos niillekin nyt sattuu jtn? Haluun vaan olla pienten lähellä ja suojella niitä kaikelta.
Tiedän, että kyllä tää tästä ajan kanssa. Kaikesta on selvitty ja niin tästäkin, vaikka tää onkin ehdottomasti elämäni hirvein asia.
Nyt pitäs mennä suihkuun ja yrittää laittaa naama ees jotenkin järkevän näköseks ja lähtee kotiin.

Rv 18+5

Vauva: Paino 220g, pituus 18cm. Sormen- ja varpaanjäljet alkavat muodostua.

Oireet: Aika samoilla mennään. Tosin kuluneen viikon aikana närästys ym on jäänyt vähän unholaan kun oon ollut niin kipeenä. Rytmäreitä alko la iltana tulemaan ihan koko ajan, päivystyslääkärin mielestä vois liittyy raskauteen. :/

Mielihalut: Ei ihmeempiä, ehkä makeeta on tehny mieli vähän enemmän kun normisti.

Ajatukset: Tunsin aika varmasti toissa iltana jtn. :) Enää 2 viikkoo ultraan! Ja huomenna lääkärineuvola. Paljon kysyttävää siel. :D Edelleen oon siis kipeenä, en muista koska viimeks oisin ollu näin pahasti. Pe oksennustauti ja kauheet vatsakrampit koko pvän, joten illal sit päivystykseen. Lääkäri kokeili mahan ja kohdunsuun, kaikki ok, mut se sisätutkimus sattu paljon vasemmalle munasarjan kohalle? :/ Sit hoitaja toi sellasen doplerin, mikä on tarkotettu isommille raskausviikoille ja koitti kuunnella sydänääniä. Myös lääkäri koitti, mut ei vaan kuulunu. En tässä vaiheessa tienny, että se laite ei ollu tarkotettu näin pienille viikoille ja rupesin poraa kun aattelin, että nyt vauva on kuollu. :D No, mut lääkäri sit kerto tilanteen ja rauhotteli ja hoitaja toi jonkun miniultran ja siellä näky sykkivä sydän ja vähän heilutettiin kättä ja jalkaa. <3 Sit viel todettiin, et mun oikees korvas tulehdus --> antibiootit.
No, sit la iltana tosiaan ihmettelin kun tulin kaupasta jamenin sohvalle pötköttelee, niin kauheet muljahdukset sydämessä koko ajan. :/ Sit varsinkin kun yritin mennä nukkumaan niin minuutin välein! Meinasin tuhat kertaa saada panarin ja ruveta itkee et wtf nyt? No, sain sit nukuttuu ja su taas päivystykseen. Hoitaja otti ekg:n, crp:n, verenpaineen ja kuumeen, kaikki muuten ok (lämpö 37,7) ja kotiin. Lisärit vähän rauhottu mut silti tosi paljon verrattuna normiin. En saanu tunnetusti mielenrauhaa vaan olin ihan varma, et on sydänlihastulehdus. Eli eilen TAAS päivystykseen. :D Ensin lääkäri tunnin myöhässä, mut tällä kertaa oli tosi hyvä lääkäri, tutki tosi perusteellisesti. Varmaan aatteli, et ei tarvii taas heti tulla uudestaan. :D Eli ensin kuunteli sydämen ym, happisaturaatio 99%, rr 138/86 ja viel ekalla! :D Lämpö 37,7 edelleen. Korva paranemaan päin. Sit troponiini ym ja ekg. Kummatki ok, paitsi leukkarit koholla johtuen täst flunssast kuulemma. Sokeri oli tosi matala: 3,8. Eli ei sydänlihastulehdusta! :) Tästä raskaudesta+flunssasta kuulemma johtuvaa, mut pitää viel huomenna kysyä neuvolalääkäriltä jos esim holterii otettais. Helpotti, mut on tää vaan niin pelottavan tuntusta. :( En meinaa uskaltaa tehäyhtään mtn, tänää pitäs ottaa lapset rattaisiin ja käydä kaupassa. Pelkään, että kupsahdan tonne matkalle tai kun tullaan kotiin. Huoh, muistuu 2015 syksy mieleen kun pelkäsin verenpainetta niin etten tehny mtn. :(
Niin, ja sit nää muljut tuntuu varsinkin selälteen ja vasemmal kyljellä ollessa, oikeel ei melkein ollenkaan, niin mietin, et painaako kohtu/maha jtn hermoa/suonta sillon ja se aiheuttaa? Nyt ne taas väheni kun kävi tuol tutkimuksis, eli tietysti myös psykosomaattista... Ehkä tää tästä, aina on kaikesta selvitty niin eiköhän nytkin. :)

Rv 17+5

Vauva: Paino 180g, koko pituus 17cm. Luusto kehittyy vilkasta vauhtia.

Oireet: Ekat harjotussupistukset koettu! :D Yks ilta tuntu ihan huolella ja koko ajan, oli jopa vähän kuumottavaa. Myös jtn kipuiluja ollut välillä. Sit oon ollut vähän hermoheikkona muutamana pvnä, voi J raukkaa. :/ Muuten samat.

Mielihalut: Ei mtn erikoista, välillä öisin tulee joku maku/haju mieleen mitä tekis mieli, mut en sit osaa kuitenkaan yhdistää, et mikä ruoka on kyseessä. :D

Ajatukset: Edelleen liikkeet mietityttää... Rakenneultraa aikastettiin koska dösät menee niin huonosti Hämppään, joten nyt se on jo 5. pvä! :) Myöskin ens viikon neuvolaa oottaessa. Eka neuvolalääkäri, jännittää kohdunkaulan/suun tilanne. Oikeesti, tässä raskaudessa mua jännittää kaikki.:D No, se on tää ahdistuneisuushäiriö (diagnosoitiin vasta Viljamin syntymän jälkeen). Ollaan nyt oltu kipeenä jo toista viikkoo, toivon vaan, että ei ois influenssa meinaan luulin jo parantuneeni, mut ei, taas on kurkku kipee.

Rv 16+6

Vauva: Paino 135g, koko pituus 16cm. Tutkii ympäristöään. Suoliston toiminta alkaa.

Oireet: Viime vkl sekä pe, että la kivat vaahdot taas pönttöön. :/ Mitäköhän se on? Varmaan jtn vatsahappoi... Eli samoilla mennään. On tuntunu parina pvänä vihlontaa jossain tuolla alhaalla. :D Toivottavasti kaikki on hyvin. En oo mielestäni vielkään tuntenu harjotussuppareita, edellisis oli jo tosi aikasin ekat.

Mielihalut: Yks pvä teki mieli ketsuppia, toinen lihapiirakoita ja hernekeittoo.:D

Ajatukset: Nyt on ollut hermot vähä loppu, eilinen pvä oli ihan kauhee, tapeltiin jostain mitättömäst ja vieläkin mietityttää se. :/ Mut tällanen mä nyt oon aina ollu, vähän hullu enkä muuksi muutu eikä mun tarviikaan. Jos en kelpaa nii se on soronoo. :D
Tyttöolo on vähän kääntynyt pojan suuntaan, saa nähä kumpaa veikkaavat rakenneultrassa. :) Tulis jo ens kuun 9 pvä. Liikkeistä oon ollu huolissani koska en oo juurikaan mtn tuntenut, eiks jo pitäis kun on kummiski kolmas raskaus menossa? :/ EHKÄ jtn kuplintaa oon tuntenu mut en tiiä onko ollu sit vauva vai mikä? :D
Oltiin Turus viime viikolla ja mittailin taas verenpaineita. :D Ekalla taas kerran joku 151/89 tms, mut vikat jo luokkaa 125/84. :) Miksköhän ne sit välillä on noinkin korkeet, onkohan siitä jtn haittaa tai onkohan ne sit tollaset jännityksen takii vai koko ajan jos en oo levossa? Taas yks lisäkysymys neuvolaan. :D