And nothing else matters

Kirjotinkohan ton otsikon ees oikein. :D Oon tänään miettinyt ikää ja ikäeroa parisuhteessa. Oon 25, tänä vuonna syyskuussa 26 ja mun mies on pari vuotta nuorempi. Oon aina ollut sitä mieltä etten ala seurustelemaan itseäni nuoremman kanssa, mutta kun tavattiin niin luulin J:tä mua vanhemmaksi. Ja niin se rakkaus vei mukanaan, hiiteen kaikki vanhat ajatukset. :D

Vaikka parilla ois 10 tai jopa 20 vuotta ikäeroa niin mun mielestä se ei haittaa. Omapahan on asiansa ja eikö rakkaus ja ne tunteet kuitenkin mee muun edelle? Vieläkin aattelen niin, että on loogisempaa jos mies on se vanhempi osapuoli,nainen nuorempi. Outo ajattelutapa. :D

Kun täytin 23, mulle iski kauhee ikäkriisi. Lähenen 30 vuotta uhkaavasti, en enää ookkaan kakskymppinen. Ja nyt kun todellakin oon lähempänä 30 vuotta kuin 20, se ei edes hetkauta. Tunnen itteni kuitenkin vielä ihan samanlaiseks ihmiseks kuin vaikka 20 vuotiaana. Ja tuskin se muuttuu, oon niin lapsellinen. :D