Totuttelua

Pieni typy syntyi 10.10 klo 19.11, 3190g ja 49cm. <3 Aamu kaheksalta alkoi supistukset ja 12 aikaan lähettiin ajamaan Hämeenlinnaan. Makasin vaan auton takapenkillä ja meinasin nukahtaa(olin edeltävänä yönä nukkunu about tunnin). :D Kolmelta sain jonkun puudutuksen, mut se ei auttanut yhtään ja sit sen jälkeen uskalsin ottaa epiduraalin ja se oli mun pelastus. Olisin muuten varmaan pyörtynyt. :D Viidelt meni vedet ja alkoi tapahtumaan jtn eikä menny kauaakaan kun pikkutypy oli maailmassa. Ponnistusvaihe kesti 11 min ja oli kauhea. Tuntu, et en pysty siihen ja kiroilin vaan lätkän sm-liigan kuuluessa taustalla radiosta. :D Mutta se oli maailman ihanin tunne kun näin vauvan ja J piti mua kädestä ja halas ja katottiin toisiamme. <3

Tulin kipeeks jo sairaalassa ja oon vieläkin. Lisäks väsyttää koko ajan ja kaikki itkettää. Joku ihan mitätön pieni asia riittää masentaan mut...Tää on kai sitä baby bluessia ja kaikki toitottaa, että "se on normaalia ja menee ohi". Joo, tiedän sen kyllä ja on mun mieli jo paljon parempi kun esim. viime viikolla. Jaksan jopa kirjottaa tätä. :D Tällä hetkellä eniten mielessä pyörii parisuhde ja se, ettei unohdeta toisiamme vaikka meillä tää pieni rakas onkin. Aikaa tää vie ja vaatii totuttelua.