Olen ollut 2 kertaa elämässäni rakastunut. Toinen on nykyinen avomieheni ja ensimmäinen oli 3 vuotta kestänyt suhde erään romanimiehen kanssa.
Menimme yhteen kun olin 16 vuotias, kihloihin kun olin 17 ja muutimme yhteen 18 vuotiaina. Olin niin rakastunut, että en pystynyt itse häntä jättämään vaikka aihetta olisi ollut. Romanikulttuuri eroaa joissain asioissa aika paljon ns. valtaväestön kulttuurista. No, otin omakseni heidän tapansa ja kun erosimme oli tosi vaikeaa päästä siitä yli...
Hän oli ensirakkauteni ja oli meillä paljon hyviäkin hetkiä. Kuitenkin se, että hän jätti minut toisen naisen takia oli elämäni onnekkain asia. Koska nyt mulla on enemmän kuin voisin toivoa. Parhain ja rakkain mies nimittäin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti